Carita Hiltunen

Olen aina ollut kiinnostunut ihmisyyden tutkimisesta. Siitä, miten voin toimia peilinä toiseen ihmiseen itseni kautta, mitä on olla joku muu. Jo lapsena mielikuvitus ja tarinat elivät vahvasti minussa ja uppouduin niiden maailmoihin kulkiessani lähimetsissä tai kuiskutellessani hiljaa pehmoleluilleni nukkumaan käydessä. Ajan myötä lapsuuden leikit muuttivat muotoaan ja tarinat jatkoivat eloaan. Ne halusivat päästä esiin taiteen eri muotoina, kuten kuvataiteena, novelleina ja näytelminä. Kun ensi kerran astuin kotikylän teatterin näyttämölle, tunsin, että tämä on minun paikkani. Tänne minä kuulun. 

 

Olen aito, hyvää mieltä ympärilleni luova persoona. Olen kiinnostunut ihmisistä ja nautin heidän seurasta. Taiteessani piilee melankolia ja haikeus huumorin ja romantiikan rinnalla.​

Näyttämöllä olen utelias, pohtiva ja rento. Olen tutustunut nykytanssin maailmaan osana teatteriesitystä. Laulan sujuvasti ja soitan ukulelea, huilua, pianoa ja steelpannuja. 

​